Vastoinkäymisiä ja Matematiikkaa

Monikarapora © Tuija Pispa

Puuseppäkoulu jatkuu kukkapöydän rakentelun parissa. Päädyin hieman muuttelemaan alkuperäisen kukkapöydän mallia kodin tarpeisiin sopivammaksi, eli tornimallin sijaan tämän pöytä on tarkoitettu pienelle parvekelaatikolle ja pöytä tuleekin asumaan valmistuttuaan parvekkeella. Materiaaliksi valitsin männyn ja palat on sahattu suurimmaksi osaksi puutyöluokan nurkista löytyneistä jämäpaloista. Muutamia hutejakin sattui – sahasin nimittäin epähuomiossa liimalevyjä varten muutamia koivukappaleita, mutta ne päätyivät onneksi hyötykäyttöön kaverin työssä.

Sahausvirhe. © Tuija PispaSahaus ja höyläys sinänsä alkaa jo sujua, mutta enemmän päänvaivaa tuottaa pyrkimys tehdä työt minimoiden materiaalihukan. Samalla pitäisi kuitenkin yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman siistit ja virheettömät ulkopinnat. Välillä palikoiden pyörittely tuntuukin aikamoiselta tetrikseltä.

Sain aikaiseksi pari aika hienoa liimalevyä, joista on tarkoitus tulla kukkapöydän tasot. Levyjen sahaaminen lopullisiin mittoihinsa on aina pienoinen totuuden hetki, sillä samalla lähtee kaikki varat virheiden korjaamiseen. Ja juuri tällä sahauksella se tapahtui, hetkellinen huolimattomuus ja lipsahdus, joka riitti saamaan aikaiseksi ylimääräisen loven hienoon liimalevyyni. Päätin kuitenkin olla hätääntymättä ja sahailla rauhassa sen mitä aioinkin sahata ja murehtia loven kohtaloa myöhemmin. Tämän paniikinsiirron olen varmaankin oppinut teatterissa pukijan hommissa, jossa kesken esityksen ei saa hätääntyä, vaikka taivas putoaisi niskaan.

Kappaleen tarkempi tutkailu paljasti, että lovi oli onneksi juuri sen verran matala, että se mahtui levyyn paksuuteen jättämiini työvaroihin. Sopivasti höyläämällä sain siis koko kolon katoamaan.

Kun sössii, kannattaa sössiä niin, ettei se haittaa lopputulosta.

Seuraavaksi oli vuorossa tappien reikien poraus, johon on tarkoitus käyttää härveliän nimeltä monikarapora. Mutta sepäs ei ollutkaan niin yksinkertaista, koska sille ainoalle koneelle oli parin ihmisen ja monen työtunnin jono. Joten siirsin kukkapöydän osat hyllylle odottelemaan poran vapautumista ja aloin tutustua seuraavaan työhön – keittiötikasjakkaraan.

Keittiötikkaiden piirustusta. © Tuija PispaLukion matematiikan tunneilla se tutuin lause taisi olla, että mihin näitä laskuja edes käytetään. No nytpä se sitten selvisi. Jos sattuisi olemaan trigonometrian perusteet hyvin hallussa, olisi äärettömän paljon helpompaa tehdä suunnitelluista tuotteista tarkat piirustukset, mikäli niissä sattuu olemaan yhtään mitään kallistuksia tai muita epämääräisiä muotoja. Eli tässä saattaa nyt käydä niin, että joudun opettelemaan lukion pitkän matematiikan uudelleen. Tai itseasiassa ihan alusta, koska lukioaikana matematiikka tökkäsi kohdallani nimenomaan tuohon abstraktiuteen kasana numeroita, jotka eivät liity mitenkään mihinkään ja osaaminen jäi auttavalle tasolle. Tällä kertaa sentään tiedän, että ne sinit ja cosinit liittyvät keittiötikkaiden osien mittojen laskemiseen.  Saattaa olla, että matematiikan kertailuun menee sen verran aikaa, että saan tehdä ainakin  keittiöjakkaran valmiiden piirrosten mukaan. (Kas, Opetushallitus on kehittänyt Etälukio itseopiskelumateriaalit avuksi matematiikan opintoihin!)

Ostoslistalle täytynee siis lisätä funktiolaskin. Aiempi laskimeni koki nimittäin surkean kohtalon ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun ajattelin puhdistaa tahmeasti toimineen laskimeni piirilevyn. Laskimen nappulat eivät olleetkaan mattomaisesti toisissaan kiinni vaan irtonaisina nappuloina, jotka räjähtivät ympäriinsä irroitettuani kansilevyn. Ei toivoakaan saada nappuloita takaisin oikeille paikoilleen…

Leave a Reply