Innostusta ja Onnellisia Ihmisiä

”Mä en muista milloin olisin ollut näin innoissani jostakin.”

”Mulla ei oo ollu ikinä koulussa näin kivaa.”

”Mä en oo ikinä saanu facebookissa niin paljon kommentteja ja tykkäyksiä, kuin nyt näistä puutyökuvista.”

Mietipä, jos ihmisillä olisi töissä samanlaiset tunnelmat. Edes välillä. Vaikka sen 20 % ajasta, että jaksaisi sitten pusertaa ne 80 % innostuksen jälkimainingeissa. Oli miten oli, näissä tunnelmissa on älyttömän mukava tehdä hommia. Ihmiset ovat innostuneita, hymyileviä ja avoimia oppimiselle. Kukaan ei panttaa tietoa tai katso kieroon, että toikin tuossa jotain yrittää tuhertaa. Mokat on vielä sallittuja opin lähteitä. Tää on kuulkaa aidosti kiva koulu ilman mitään sertifikaattiakin!

Vannesaha. © Tuija Pispa
Kappaleiden hienosäätöä vannesahalla.

Jakkara etenee. Kansilevy odottelee edelleen ratkaisua ja olen nyt sitten keskittynyt jalkarakennelman tekoon, joka onkin ollut aikamoista näpertämistä. Näillä tekniikoilla valmistettuna pitäisi jakkara kyllä kullata ja upottaa siihen pari timanttia, jotta työn hinnan saisi jotenkin häivytettyä loppusummaan. Toisin sanoen osien liitokset on täytynyt valmistaa jokainen erikseen.

Liitosten ”poterot” kaiverrettiin porataltalla, joka onkin veikeä härveli. Kone kairaa ja talttaa samanaikaisesti puuta ja ilmoille pöllähtää purun lisäksi pop cornin tuoksua muistuttava aromi, joten oma pääkoppani lokeroi tämän laitteen nimikkeellää ”pop corn kone”.

Nopeammat olivat ehtineet jo kokeilla liitosten tekemistä ja huomanneet, ettei niitä osia ihan yksittäiskappaleina kannata tehdä, jos meinaa saada niistä edes jotenkin symmetrisiä. Teippaamalla osat yhdeksi paketiksi sain kerralla vedettyä sirkkelillä kaikkien osien näkyvät osuudet saman pituisiksi. Kullan arvoinen vinkki…

Pari päivää kului rattoisasti sahaillen, viilaten ja hioten liitoksia istuviksi. Kapeateräisestä vannesahasta tuli suosikkityökaluni. Aikani mittailin kappaleita ja totesin, että tässä menee ikä ja terveys, ja päätin luottaa silmiini. (Vaatturin töissä on nimittäin yllättävän hyvin oppinut näkemään millimetrin tarkkuudella pituuksia ja 90° kulman.) Ratkaisu vaikutti onnistuneelta, koska sain liitokset toimimaan.

Yläsarjan ja jalan liitos. © Tuija Pispa
Yläsarjan ja jalan liitos.

Viikon päätteeksi sain siis rungon osat kasausta vaille valmiiksi ja onnistuin korjaamaan sen yhden pakollisen mokankin – väärään paikkaan kaiverretun poteron – suhteellisen tyylikkäästi. Sitäpaitsi korjattu kohta jää katseilta piiloon, ellei sitä ala erikseen etsimään.

Jakkaran pitäisi siis kaiken järjen mukaan valmistua ensi viikolla ja sen jälkeen ohjelmassa on kukkapylvään valmistusta ja opeteltavana muutamia uusia koneita. Eirtyisellä mielenkiinnolla odotan jyrsimiin tutustumista.

 

Kaikki Alkaa Jakkarasta

Heipparallaa!

© TuijaPispa
…Vakavaa asiaa tämä opiskelu…

Puuseppäkoulua on kohta takana täydet kolme viikkoa ja olo on edelleen positiivisesti hämmästynyt siitä, että löydän itseni jälleen koulusta. Lisäksi tuntuu jännältä näin aikuisena jatkaa puun työstön harjoittelua siitä mihin on ala-asteen kolmannella luokalla jäänyt puukässässätunneilla tehtyjen jätkänsakin ja pannunalusen jäljiltä. Ja että parin vuoden kuluttua olisi tässä touhussa niin hyvä, että voisi kutsua itseään ammattilaiseksi.

Eilisiltana (jälleen) huomasi, että siihen ammattilaisuuteen on vielä roppakaupalla matkaa. Ensimmäinen työmme, saunajakkara, on edennyt siihen pisteeseen, että oli istuimen kannen valmistuksen aika. Neliöksi sahatun liimalevyn sijaan päätin ottaa työn alle sen haasteellisemman vaihtoehdon: Neljästä 45° kulmiin – jiiriin – sahatusta palasta koottu kansi. Teoriassa tämä kuulostaa äärettömän helpolle. Käytäntö ei sitten olekaan niin helppo. Nimittäin jo 1/3 asteen heitto riittää kertaamaan virheen neljässä saumassa melkoiseksi raoksi.

Jiiriin sahattu jakkaran kansi. @TuijaPispa
Jiiriin sahattu jakkaran kansi. Ei se nyt ihan ole sellainen kuin pitäisi.

Pienemmissä kappaleissa, kuten vaikkapa jalkalistassa, virheen pystyy vielä korjaamaan esimerkiksi pienellä hiomisella. Mutta isompien kappaleiden kanssa onkin sitten suoraan sanottuna vähän liemessä. Parin tunnin hienosäätöhiomisyritysten jälkeen totesin, että olin kohdannut voittajani.

Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: liimata palat yhteen rakoineen päivineen ja kitata saumoihin jääneet raot jälkikäteen. Jääpähän sitten itselle muistoksi tämä konkreettinen todiste siitä mikä voi mennä pieleen, jos ei ole yhtä tarkka kuin kone. Tai vaihtoehtoisesti voin kasata uuden liimalevyn ja sahailla siitä sievän neliön jakkaran kanneksi.

Sitähän varten sitä koulussa ollaan, että voidaan tehdä nämä kaikki alkeelliset kömmähdykset heti alussa, niin ei sitten tarvitse mitään kallisarvoisempia töitä sössiä. Tulipahan nyt opittua ainakin se, että jiiriin sahaamista kannattaa ehkä kuitenkin alkuun harjoitella esimerkiksi jämäpaloilla.

Yksi oppilas kiteytti hienosti pajapäivien sisällön toteamalla, että päivä kuluu joko odotellen vuoroa koneille pääsyyn, jolloin työt eivät etene tai vaihtoehtoisesti tekemällä etunenässä hirmuisella vauhdilla ja sössimällä viimeisessä työvaiheessa niin, että seuraavana päivänä saa tehdä koko homman uudelleen.

Nyt vain pitäisi muistaa, että tämä töiden etenemistahti ei ole mikään kilpailu. Tai ehkä tätä ampumahiihtoon voisi verrata. Vauhtia voi yrittää pitää yllä, mutta hutiloimalla saattaa kehittää itselleen liudan sakkokierroksia. Sitä paitsi vauhdikkaimmat tekevät myös virheet ensimmäisenä ja hitaammat säästävät aikaa ottamalla oppia. Paitsi joskus on vaan sössittävä ihan itse, että tajuaa mistä on kyse. Todellinen nopeus tulee siitä, että osaa tehdä kerralla oikein ja kaunista jälkeä.

Status: Puuseppäkoululainen

Huomenta!

Suorakulma, mausermitta ja rullamitta ©TuijaPispa
Puusepän perusvälineitä. Mausermitta on aito Itä-Saksalainen kapine, joka löytyi Papalta perityistä työkaluista.

Puolitoista viikkoa sitten alkoi taas uusi jakso elämässä. Oli nimittäin aika kaivaa jälleen esille koulureppu! Tällä kertaa sen sai täyttää turvakengillä, kuulosuojaimilla, suorakulmalla ja työntömitalla. Voin taas muutaman vuoden tauon jälkeen lisätä statuslistaani tittelin opiskelija. Puuseppäopiskelija.

Ensimmäinen kouluviikko kului (hiostavassa) luokassa tutustuen toisiin luokkatovereihin ja käymällä läpi perusasioita ja suuntimia siitä mitä seuraavan kahden vuoden aikana tulee tapahtumaan. Tulemme suorittamaan kuusi ”näyttöä”, joilla todetaan kehittynyt ammattitaitomme. Koulua on noin 20 tuntia viikossa. (Samanaikaisesti yrityksen ylläpitämisen kannalta ajankäytön tehokkuus tulee olemaan tärkeässä roolissa.) Yksi meistä luopui paikastaan jo ensimmäisen viikon jälkeen todettuaan, että päivistä tulee työn ohessa kertakaikkiaan liian pitkiä.

Ensimmäinen työ tulee olemaan ”saunajakkara”, jota eilen jo aloiteltiin. Vanha ja kellastunut mäntyinen mallikappale ei ollut ensimmäisenä aiheuttamassa riemun kiljahduksia, mutta mallia saa kuitenkin jonkin verran tuunailla. Jakkarasta löytyi myös vaihtoehtoinen, ”modernimpi” malli, joka saavutti suuremmaan suosion. Itse päädyin kuitenkin perinteiseen ja keveämpään malliin. Lopulliseen ulkonäköön vaikuttaa myös materiaalin valinta – tällä kertaa vaihtoehtoina ovat koivu ja mänty – sekä viimeistely. Minun jakkaran puulajikkeeksi valikoitui koivu, jota muuten löytyy kotoakin sieltä täältä. Teen sitten seuraavan työn – pienen kukkapöydän – männystä.

Saunajakkarat. ©TuijaPispa
Saunajakkarat.

Pari päivää opeteltiin piirtelemään työsuunnitelmia paperille, jotta työpajalla on sitten etenemisen suhteen selvät sävelet. Oleellista tässä vaiheessa on osata tarpeen tullen tehdä piirrokset myös käsin. Yksi insinööri kaivoi ekojen piirrosten jälkeen avukseen läppärinsä ja ilmaisen (!) SketchUp sunnitteluohjelman, jolla pidemmän päälle saa varmasti piirtovaihetta nopeutettua.  SketchUp vaikutti sen verran kätevältä ja helppokäyttöiseltä ohjelmalta, että eiköhän tuota tule jatkossa käytettyä itsekin.

Kukkapoyta @TuijaPispa
Kukkapylväs ylhäältä päin kuvattuna. Minun kukkapöydästä tulee leveämpi ja se päätynee parvekkeelle ikkunan alle. Pienet muutokset ovat onneksi aina sallittuja.

Saunajakkaran ja kukkapöydän jälkeen on tiedossa vielä keittiötikasjakkara ja sen jälkeen päästään ”omien” suunnitelmien pariin.

Eilen oli ensimmäinen pajapäivä ja aloitimme jakkaran jalkojen työstämisen. Tästä se koneiden käytön opettelu lähtee. Havahduin aamuyöllä jostain syystä hereille ja loppuyö menikin sitten kevyessä horroksessa sahaillen ja höyläten. Näin se nuppi prosessoi uutta tietoa.

Yleinen tunnelma ekan pajapäivän jälkeen oli, että eihän tämä tunnu koululta ollenkaan, kun oli niin hauskaa. Mieluisa lisä on myös työn fyysisyys, eli tämä touhu tekee todella hyvää istumatyöläiselle. (Kunhan muistaa pitää kunnolliset työasennot.)

Koulu jatkuu tänään. Tänään pääsee varmaankin tutustumaan liimalevyn valmistuksen ihmeelliseen maailmaan.