Monta maanantaita

Kolme viikoa ilman suklaata. Tai oikeastaan mitään mikä sisältää suklaata ja/tai kaakaota. Alku oli hankala. Sitten alkoi tottua. Nyt (jo) asiaa ei oikeastaan edes ajattele. Suklaahyllyä ei ikään kuin ole olemassa. Kauralastuhylly sen sijaan on! Välipalahimossa käännytään omenien puoleen. Tänään ostin herkkuhetkeksi hedelmäsmoothien, joka todellisuudessa on lähinnä mehua. (Ihan hyvää mehua sinänsä…) Perustin instagram-tilinkin, jonne kerään vaihtoehtoisia herkkuhetkiä. Siitä tulee kyllä varmaan ihan maukkaan oloinen kuvagalleria. Tässä sen alku…

Luulen, että oleellista tässä muutoksessa oli yksinkertaiseksi tiivistetty ajatus: Suklaa ei ole vaihtoehto. Ja aito päätös, että suklaa on asia, josta voin luopua ilman että elämänlaatu siitä jotenkin oikeasti huononee. Eikä se todellakaan huonontunut. Olisihan se vähän absurdia, jos suklaan puputtaminen olisi elämän ensisijainen ilonlähde ja kaiken keskiö.

Laiva on nyt käännetty kohti uutta suuntaa. Jää nähtäväksi mitä kaikkea reitille vielä osuu. Ehkäpä tässä pikkuhiljaa tiivistyy uusia ohjenuoria, joita lähteä seuraamaan. Toivottavasti myös välittömään hyvinvointiin liittyvissä merkittävissä asioissa, kuten työ ja toimeentulo.


Tälle viikolle osui vappu, jonka jälkeen keskiviikko tuntui taas uudelta maanantailta. Varsinaiset maanantait ovat tosin viime aikoina – tälläkin viikolla – olleet pikemminkin ilon päiviä, sillä pitkäaikainen ja hitaasti kehittyvä lauluharrastukseni on elpynyt kummasti viimeisen puolen vuoden aikana suhteellisten säännöllisten laulutuntien muodossa. Maanantai onkin muodostunut minun freelance-elämässä erityiseksi vapaapäivien alalajiksi; laulupäiväksi. Tämän viikon maanantain laulut muistuttivat lähinnä kissan kiduttamista, joten välillä käy kyllä oikeasti sääliksi opettajan korvia. Hän tosin kommentoi kyseistä laulua “terveelliseksi” minulle. Kaipa sinne väliin mahtui jokunen onnistunutkin äännähdys, joten jatkan optimistisesti kohti uusia onnistumisia.


Luonto on tällä viikolla esitellyt satumaisia maisemia. Meidän koti sijaitsee lähellä merenrantaa ja tällä viikolla aamu-usvat ovat olleet paikoin sankkoja. Usva peittää myös vastarannan rumat raksat ja hetken ajan voi kuvitella olevansa satujen saarella ja usvan takana voi olla mitä vain. Usvan seasta voi hetkenä minä hyvänsä putkahtaa Lentävän Hollantilaisen laiva…

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän perjantaisession ja lähden kohti kotia oranssilla sukellusveneellä…

T. Tuija

Ps. Pääskysestä ei päivääkään.

Leave a Reply