Jyrsinkokeiluja ja Babytomaattileikkuulauta

Puuseppäkoulusta hyvää päivää. Kirjoitustauosta huolimatta koulu on edennyt rattoisasti. Joulutaukoa vietettiin pari viikkoa, jonka aikana muutamille opiskelijoille oli jo ehtinyt kehittyä ikävä kouluiltoja kohtaan. Moni meistä on siis saavuttanut vuosien tauon jälkeen lähinnä esikoululaisille tyypillisen innostuksen ja odotuksen koulussakäymistä kohtaan. Aika hyvä juttu, sanoisin.

VikailmoitusEdellisen kurssin oppilaat ovat vihdoin saaneet näyttönsä valmiiksi, joten luokat ovat nyt iltaisin kokonaan meidän käytössä. Tosin muutamia koneita on edelleen epäkunnossa – huolto tilattu ja varaosaa odotellaan, tai jotain – ja muutama päivä meni koneiden ollessa kokonaan käyttökiellossa, kun paukkuvat pakkaset jumiuttivat pari viikkoa vajaatehoisesti toimineen puruimurisysteemin kokonaan. Pölyä oli ilmassa melkoisesti ja ilmasta se siirtyi näppärästi keuhkoihin ja silmiin. Tutustuimme yhden teoriasession aikana listaan erilaisista sairauksista, joita eri laatuisten puupölyjen hengittäminen voi aiheuttaa. Tämän session innoittamana hengityssuojainten käyttö näytti – ainakin hetkellisesti – nostaneen suosiotaan. Puruimuri saatiin kuitenkin kuntoon ja nyt luokissa käy taas tasainen suhina ja hurina, kun pölyt ja purut imeytyvät purusiiloon.

Marraskuussa vietimme viikon luokassa tutustumassa ensiavun saloihin ja nyt on EA1 kortti taskussa. Pahemmilta haavereilta on edelleen onneksi vältytty, joskin yksi käteen lennähtänyt kappaleesta lohjennut tikku sai eräälle oppilaalle aikaiseksi melkoisen haavan kämmeneen. Puu voi siis sopivassa kulmassa olla melkoisen terävää. Tämän huomasin itsekin, kun heti männyn kappaleen kulmaan sahauksen jälkeen koetin sormenpäällä kanttia ja pintanahka viiltyi välittömästi. Joten nykyään tylsytän kaikki mahdolliset terävät hiomapaperilla heti kättelyssä. Lisäksi kevyt hionta estää reunan lohkeilua ja repeämistä.

Sängynaluslaatikoiden pyörien kiinnityskotelon prototyyppi.
Prototyyppi pyörien kiinnityskotelosta.

Tällä hetkellä minulla on työn alla neljän sängynaluslaatikon sarja, joiden rakentaminen on osoittautunut käsittämättömän monimutkaiseksi suhteessa siihen, miten yksinkertaisilta laatikot ulospäin näyttävät. Eniten päänvaivaa on aiheuttanut pyörien kiinnityssysteemi. Päätin nimittäin rakentaa laatikoiden sisäpuolelle pyörille pienet kotelot, jotta ne eivät veisi laatikoilta korkeutta. Perinteisesti pohjaan kiinnittämällä laatikoiden korkeudeksi olisi jäänyt n. 7 cm, joka ei olisi järkevää. Toinen päänvaivan aiheuttaja ovat 10° viistotut etuseinämät, joihin pitäisi jyrsiä muutamia uria samaisessa 10° kulmassa. Tätä toimintoa varten pitäisi rakentaa varmaankin jonkinlainen jigi…

Ajattelin, että kannattaisi ehkä opetella noiden jyrsimien käyttöäkin aluksi jollain vähän vähemmän tärkeällä kappaleella. Ensimmäisenä jyrsinharjoituksena tein keittiöjakkaran istuinlevystä ylijääneestä pätkästä pienen ja sievän (185 x 255 x 30 mm) “Babytomaattileikkuulaudan”. (Muutamien miesten ilmeet muuttuivat vähän hämmentyneeksi esitellessäni ideaa babytomaattileikkuulaudasta, mutta ainakin kotona se on jo kerännyt kiitosta. Ja soveltuu muuten erinomaisesti pienten tomaattien pilkkomiseen.) Koska isojen jyrsinkoneiden käytössä on jos jonkilaista muistettavaa, sain koneenkäytön perehdytykseen helposti seuraa.

Alajyrsimellä tehty vako.Aluksi tutustuin järkälemäiseen alajyrsimeen, jolla kaiversin päätyihin kolot, joiden varassa leikkuulautaa voi kannatella sormenpäillä. (Ainakin jos sormet sattuu mahtumaan 10 mm leveään koloon.) Saattaa olla, että alajyrsimen käyttö pitää vielä kerrata pariin kertaan, sillä erilaisia säätimiä oli sen verran monta, että koko säätöprosessin hallinta ei ehkä kerralla jäänyt päähän. Lisäksi työstöissä on vielä muuttuvia tekijöitä, kuten terän pyörimisen kierroslukumäärä – jonka valinta vaikuttaa työn jälkeen ja siisteyteen – eikä siihen ole mitään varsinaista ohjeistusta. Tekemällä ja kokeilemalla oppii.

Seuraavana oli ohjelmassa yläjyrsin, jolla kaiversin leikkuupinnan reunoihin urat, joita opettaja kutsui leikkisästi “veriuriksi”. Ilmeisesti tässä viitataan siihen, kun tomaatin sijaan leikkaa sormeen ja sen sijaan, että veret valuisi yli laitojen ne jäävät reunoilla oleviin uriin. Toistaiseksi uriin on onneksi valunut vain tomaattien ylimääräiset nesteet ja siinä tarkoituksessa urat ovatkin todella kätevät. Eli ensin valittiin sopiva terä, n. 8 mm leveä ja pyöreäkärkinen. Seuraavaksi katsottiin miten syvä ura jyrsitään ja lopuksi silmämääräisesti merkintöjen mukaan tehtiin asete työstöä varten niin, että urasta tulee sopivan pituinen ja kappale ei pääse lipsumaan. Asetteen tekoon käytetään useimmiten erilaisia jämäpuupaloja ja puristimia… jigejä. Urien teko onnistui suhteellisen hyvin ja ne viimeistelin hiomalla. Lopuksi käsittelin leikkuulaudan pariin otteeseen oliiviöljyllä.

Jigit onkin muuten erinomaisen näppäriä apuvälineitä ja itsetehtyinä varsin halpojakin. Niiden avulla pienistä käsikoneistakin voi saada irti monenlaisia lisäulottuvuuksia. Vinkkejä erilaisten jigien rakentamiseen löytää roppakaupalla esimerkiksi Pinterestistä. Erään luokkatoverin kanssa ollaankin innostuttu käyttämään Pinterestiä tiedon ja ideoiden kokoamiseen yhteen paikkaan. Itselläni on nyt käytössä kolme puusepäntöihin liittyvää pinterest taulua, joihin kertyy koko ajan lisää “kivaa”:

Follow Tuija’s board Puutyöt | Woodworks & Carpentry on Pinterest.

Follow Tuija’s board Puiset Huonekalut on Pinterest.

Follow Tuija’s board Jigit on Pinterest.

Viime viikolla päätin ottaa haltuun myös kevyemmän, mutta kovin kätevän Festool alajyrsinsysteemin. Todellisuudessa kyseessä on käsijyrsin, joka on kiinnitetty lisäosana saatavilla olevaan pöytään. Tämä ratkaisu on pienelle puusepänverstaalle se kiinteää ja massiivista alajyrsintä todennäköisempi vaihtoehto. Ensin kokeilin erilaisten terien käyttöä jämäkapuloihin ja kun koneen säätämisen perusperiaate alkoi olla jotenkuten hallussa, päätin tehdä kotona pyörineistä jämähyllyistä pieniä hyllylokeroita, joiden ulkoreunat käsittelen erilaisilla jyrsinterillä. Tämä projekti on nyt työn alla ja jatkuu tänään illalla…

Ensi kertaan!

t. Tuija P.

 

Leave a Reply