Kaikki Alkaa Jakkarasta

Liimalevy puristimissa. © Tuija Pispa

Heipparallaa!

© TuijaPispa
…Vakavaa asiaa tämä opiskelu…

Puuseppäkoulua on kohta takana täydet kolme viikkoa ja olo on edelleen positiivisesti hämmästynyt siitä, että löydän itseni jälleen koulusta. Lisäksi tuntuu jännältä näin aikuisena jatkaa puun työstön harjoittelua siitä mihin on ala-asteen kolmannella luokalla jäänyt puukässässätunneilla tehtyjen jätkänsakin ja pannunalusen jäljiltä. Ja että parin vuoden kuluttua olisi tässä touhussa niin hyvä, että voisi kutsua itseään ammattilaiseksi.

Eilisiltana (jälleen) huomasi, että siihen ammattilaisuuteen on vielä roppakaupalla matkaa. Ensimmäinen työmme, saunajakkara, on edennyt siihen pisteeseen, että oli istuimen kannen valmistuksen aika. Neliöksi sahatun liimalevyn sijaan päätin ottaa työn alle sen haasteellisemman vaihtoehdon: Neljästä 45° kulmiin – jiiriin – sahatusta palasta koottu kansi. Teoriassa tämä kuulostaa äärettömän helpolle. Käytäntö ei sitten olekaan niin helppo. Nimittäin jo 1/3 asteen heitto riittää kertaamaan virheen neljässä saumassa melkoiseksi raoksi.

Jiiriin sahattu jakkaran kansi. @TuijaPispa
Jiiriin sahattu jakkaran kansi. Ei se nyt ihan ole sellainen kuin pitäisi.

Pienemmissä kappaleissa, kuten vaikkapa jalkalistassa, virheen pystyy vielä korjaamaan esimerkiksi pienellä hiomisella. Mutta isompien kappaleiden kanssa onkin sitten suoraan sanottuna vähän liemessä. Parin tunnin hienosäätöhiomisyritysten jälkeen totesin, että olin kohdannut voittajani.

Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: liimata palat yhteen rakoineen päivineen ja kitata saumoihin jääneet raot jälkikäteen. Jääpähän sitten itselle muistoksi tämä konkreettinen todiste siitä mikä voi mennä pieleen, jos ei ole yhtä tarkka kuin kone. Tai vaihtoehtoisesti voin kasata uuden liimalevyn ja sahailla siitä sievän neliön jakkaran kanneksi.

Sitähän varten sitä koulussa ollaan, että voidaan tehdä nämä kaikki alkeelliset kömmähdykset heti alussa, niin ei sitten tarvitse mitään kallisarvoisempia töitä sössiä. Tulipahan nyt opittua ainakin se, että jiiriin sahaamista kannattaa ehkä kuitenkin alkuun harjoitella esimerkiksi jämäpaloilla.

Yksi oppilas kiteytti hienosti pajapäivien sisällön toteamalla, että päivä kuluu joko odotellen vuoroa koneille pääsyyn, jolloin työt eivät etene tai vaihtoehtoisesti tekemällä etunenässä hirmuisella vauhdilla ja sössimällä viimeisessä työvaiheessa niin, että seuraavana päivänä saa tehdä koko homman uudelleen.

Nyt vain pitäisi muistaa, että tämä töiden etenemistahti ei ole mikään kilpailu. Tai ehkä tätä ampumahiihtoon voisi verrata. Vauhtia voi yrittää pitää yllä, mutta hutiloimalla saattaa kehittää itselleen liudan sakkokierroksia. Sitä paitsi vauhdikkaimmat tekevät myös virheet ensimmäisenä ja hitaammat säästävät aikaa ottamalla oppia. Paitsi joskus on vaan sössittävä ihan itse, että tajuaa mistä on kyse. Todellinen nopeus tulee siitä, että osaa tehdä kerralla oikein ja kaunista jälkeä.

Leave a Reply