Innostusta ja Onnellisia Ihmisiä

Poratalttausta. © Tuija Pispa

“Mä en muista milloin olisin ollut näin innoissani jostakin.”

“Mulla ei oo ollu ikinä koulussa näin kivaa.”

“Mä en oo ikinä saanu facebookissa niin paljon kommentteja ja tykkäyksiä, kuin nyt näistä puutyökuvista.”

Mietipä, jos ihmisillä olisi töissä samanlaiset tunnelmat. Edes välillä. Vaikka sen 20 % ajasta, että jaksaisi sitten pusertaa ne 80 % innostuksen jälkimainingeissa. Oli miten oli, näissä tunnelmissa on älyttömän mukava tehdä hommia. Ihmiset ovat innostuneita, hymyileviä ja avoimia oppimiselle. Kukaan ei panttaa tietoa tai katso kieroon, että toikin tuossa jotain yrittää tuhertaa. Mokat on vielä sallittuja opin lähteitä. Tää on kuulkaa aidosti kiva koulu ilman mitään sertifikaattiakin!

Vannesaha. © Tuija Pispa
Kappaleiden hienosäätöä vannesahalla.

Jakkara etenee. Kansilevy odottelee edelleen ratkaisua ja olen nyt sitten keskittynyt jalkarakennelman tekoon, joka onkin ollut aikamoista näpertämistä. Näillä tekniikoilla valmistettuna pitäisi jakkara kyllä kullata ja upottaa siihen pari timanttia, jotta työn hinnan saisi jotenkin häivytettyä loppusummaan. Toisin sanoen osien liitokset on täytynyt valmistaa jokainen erikseen.

Liitosten “poterot” kaiverrettiin porataltalla, joka onkin veikeä härveli. Kone kairaa ja talttaa samanaikaisesti puuta ja ilmoille pöllähtää purun lisäksi pop cornin tuoksua muistuttava aromi, joten oma pääkoppani lokeroi tämän laitteen nimikkeellää “pop corn kone”.

Nopeammat olivat ehtineet jo kokeilla liitosten tekemistä ja huomanneet, ettei niitä osia ihan yksittäiskappaleina kannata tehdä, jos meinaa saada niistä edes jotenkin symmetrisiä. Teippaamalla osat yhdeksi paketiksi sain kerralla vedettyä sirkkelillä kaikkien osien näkyvät osuudet saman pituisiksi. Kullan arvoinen vinkki…

Pari päivää kului rattoisasti sahaillen, viilaten ja hioten liitoksia istuviksi. Kapeateräisestä vannesahasta tuli suosikkityökaluni. Aikani mittailin kappaleita ja totesin, että tässä menee ikä ja terveys, ja päätin luottaa silmiini. (Vaatturin töissä on nimittäin yllättävän hyvin oppinut näkemään millimetrin tarkkuudella pituuksia ja 90° kulman.) Ratkaisu vaikutti onnistuneelta, koska sain liitokset toimimaan.

Yläsarjan ja jalan liitos. © Tuija Pispa
Yläsarjan ja jalan liitos.

Viikon päätteeksi sain siis rungon osat kasausta vaille valmiiksi ja onnistuin korjaamaan sen yhden pakollisen mokankin – väärään paikkaan kaiverretun poteron – suhteellisen tyylikkäästi. Sitäpaitsi korjattu kohta jää katseilta piiloon, ellei sitä ala erikseen etsimään.

Jakkaran pitäisi siis kaiken järjen mukaan valmistua ensi viikolla ja sen jälkeen ohjelmassa on kukkapylvään valmistusta ja opeteltavana muutamia uusia koneita. Eirtyisellä mielenkiinnolla odotan jyrsimiin tutustumista.

 

Leave a Reply