Paluu Puuseppäkouluun – Kausi 2.

Entisöitävä puhelinpöytä

Puuseppäkoulun kakkoskausi käynnistyi (vihdoin!) eilen viiden viikon kesätauon jälkeen. Ajattelin, että tällaista iloista tapahtumaa olisi kiva juhlistaa kakkukahveilla, joten pyöräytin ennen kouluunlähtöä suklaamurukakun luokkatovereiden ja opettajan iloksi. Kakku tekikin sen verran reippaasti kauppansa, että kuvaakaan ei tällä kertaa tullut otettua.

(Kevään kuulumisetkin on muuten vielä kertomatta, mutta onneksi on nykyään lanseerattu termi #throwbackthursday, joten vanhoihin juttuihin ehtii palata myöhemminkin.)

Lomakuulumisten ja kakkukahvien jälkeen touhuilu jatkui suurin piirtein samasta pisteestä, mihin se oli keskikesällä jäänyt. Näytti myös siltä, että minkään valtakunnan huoltotöitä tiloissa ei ole kesän aikana tehty. Jopa roskikset oli tyhjentämättä ja yli puoli vuotta epäkunnossa olleet koneet ovat edelleen rikki. Alunperin viime vuoden joulukuun alkuun mennessä valmistuvaksi luvatun luokan peruskorjaus on edelleen kesken. Me iltaryhmäläiset selvitään kyllä, sillä meitä on vain keskimäärin 15 jakamassa konekantaa. Mutta päiväryhmissä taitaa työaika kulua lähinnä odotellessa koneille pääsyä, kun parhaimmillaan luokissa on samanaikaisesti jopa 60-70 oppilasta.

Pukuhuonetiloissakin sattui keväällä vesivahinko, jonka korjaustyöt valmistuu ehkä joskus. Joten puuosasto on siltäkin osin pienoisen kaaoksen vallassa. Mutta eipä sitä itsekään tullut kesätauolla kaikkea hoidettua. Omat työhousuni muistin sentää kesän aikana pestyä, mutta revenneiden taskujen korjaus pääsi unohtumaan… Mutta ei se mitään, kun saadaan kuitenkin tehdä puutöitä!

Ensi vuoden Juhannukseen mennessä pitäisi siis pykäistä viisi näyttötyötä. Ensimmäisenä minulla on ohjelmassa on “Entisöinti- ja puunkorjaus” -aiheinen näyttötyö. Kotoa löytyi vanha ja kaunis, joskin kulunut pieni puhelinpöytä kahdella laatikolla, jonka ajattelin ehostaa käyttökuntoon.

Entisöitävä valkoinen Puhelinpöytä.

sikliTällä hetkellä pöydän pinta on maalattu. Päälimmäisen kerroksen valkoinen maali irtoaa pinnasta helposti siklillä. Alta löytyi paksu tummanpunainen massakerros, josta en ihan osaa päätellä onko kyseessä jonkinlainen kittiseos, pohjamaali vai alkuperäinen pintamaali. Tiukassa aine tuntuu kuitenkin olevan. Avuksi löytyi vesi vanhin voitehista, jota pintaan sivelemällä sain punaisen mömmön pehmenemään sen verran, että senkin sai siklillä irtoamaan ilman verta hikeä ja kyyneliä. (Sikli onkin muuten yksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita ja kätevimpiä työkaluja mihin olen toistaiseksi törmännyt.) Sen verran aikaavievää touhu kuitenkin on, että oikeassa maailmassa vanhojen pintojen poisto pitäisi saada hoidettua jotenkin vauhdikkaammin. Joten kaikenlaiset niksit ja vinkit aiheen tiimoilta ovat enemmän kuin tervetulleet kommenttiosioon.

Jää myös nähtäväksi tarvitseeko puhelinpöydässä varsinaisesti korjata mitään. Jos näin pääsee käymään, täytynee pöydän lisäksi kunnostaa myös yksi tällainen kaunis, joskin kärsinyt pinnatuoli.Valkoinen pinnatuoli.

Muut syksyn ja kevään aikana tehtävät näyttötyöt ovat “Masiivipuinen näyttötyö”, “Asiakaslähtöinen näyttötyö”, “Levytyö” – viilutetusta mdf- tai vanerilevystä valmistettu huonekalu – sekä “Pintakäsittely” – ruiskumaalattu tai -lakattu pinta. Ajatus siitä, mitä nämä työt käytännössä ovat alkaa hiljalleen selkiytyä. Mutta näistä lisää myöhemmin.

t. Tuija P.

Tallenna

Leave a Reply