Takaisin Arkeen

Kuivauskaava ©Tuija Pispa

Puuseppäkoulussa on viime viikon näyttö siirretty taka-alalle ja palattu hyväntuuliseen touhuiluun. Itse jatkan ikuisuuprojektini, sängynaluslaatikoiden parissa.

Näytön arviointisessio oli maanantaina ja loppuarvosanaksi sain numeron 2, skaalalla 1-3. Teoriaosuuden olin osannut peräti kolmosen arvoisesti ja taltan teroitus oli myös onnistunut hämmennystä herättävän hyvin.

Leikkuulauta ©Tuija PispaLeikkuulauta sen sijaan jäi keskinkertaiseksi kakkoseksi. Liimasaumat epäonnistuivat. Liimaa oli todennäköisesti liikaa (varmuudenvuoksi) ja liima oli alunperinkin liian jähmeää. Olisi siis pitänyt älytä ohentaa sitä ennen käyttöä. Yleisessä käytössä olevien purkkien kannet eivät nimittäin mene aina ihan niin nopeasti kiinni, kuin ehkä pitäisi. Lisäksi päädyn uran jyrsintä epäonnistui sakkokierroksen verran. Ja kulmatkin oli pyöristetty liikaa. Arvioinnin jälkeen jyrsin vielä yläjyrsimellä laudan pintaan nesteiden valumista estävät urat. Pieniä lipsahduksia sattui siinäkin työstövaiheessa, mutta sitähän se opettelu on. “Kakkosen lautaan kakkosen urat.” Eiköhän tämä lauta kuitenkin pintakäsittelyn jälkeen aja asiansa virheistä huolimatta.

Näyttökokeen murheenkryyni oli lopulta pintakäsittelynäyte, joka epäonnistui lähes täydelllisesti. Pintakäsiteltävä levy oli alunperinkin suhteellisen huonolaatuista liimalevyä – taisi olla oksaista kuusta. Poistin ensimmäisen (pensselillä suditun ja paremmin onnistuneen) lakkakerroksen höyläämällä ja hioin pinnan. Ensimmäinen ruiskutettu lakkakerros kuitenkin nosti syyt aika reippaasti esille. Joku mainitsi, ettei kannata liikaa hioa, ettei koko lakkakerros lähde pois. Hioin siis pinnan kevyesti käsin ja ruiskutin toisen kerroksen lakkaa. Mutta eipä ne lisäkerrokset enää siinä vaiheessa mitään pelastaneet. Lakkakerroksesta tuli rakeinen ja pinnassa tuntui selkeästi puunsyyt. Jos jotain hyvää näytteestä piti löytää, kantti ja sen pyöristys olivat onnistuneet hyvin. Se on kuulemma se vaikea osuus koko touhussa.

Oikea toimintatapa olisi ollut höyläyksen jälkeen kostuttaa puulevyn pinta, jolloin höyläyksen yhteydessä linttaan painuneet puunsyyt olisivat nousseet ylös. Sen jälkeen olisi pitänyt tehdä perusteellinen hionta pinnan tasoittamiseksi, ja vasta sitten olisi ollut pintakäsittelyn aloittamisen aika. Yksi vinkki oli myös tehdä ensimmäisestä lakkakerroksesta vähän paksumpi niin, että pinnan syyt menevät varmasti tukkoon. Silloin myös hiomisen voi tehdä ensimmäisen kerroksen jälkeen vähän perusteellisemmin. Hyvän pohjakerroksen päälle seuraavat kerrokset tasoittuvatkin luontevasti. Ruiskumaalauksen ja -lakkauksen suhteen harjoitukset siis jatkuvat.

Yläjyrsimellä jyrsitty ura.
Yläjyrsimellä jyrsitty ura leikkuulaudassa ennen hiontaan. Uran reunan olisi pitänyt mennä viivaa pitkin.

Viikon kone oli siis tällä viikolla yläjyrsin, jonka käyttöä harjoittelin tiistaina. Keskiviikkona rakentelin jigiä laatikoiden 10° vinossa olevien etulevyjen jyrsintöjä varten. Jigi onnistui hienosti, joten ensi viikolla pääsen vihdoin tekemään laatikoihin uria pohja- ja kansilevyjä varten. Torstai meni vähän sosiaalisen toiminnan puolelle, mutta monikaraporalla tuli taas ajeltua reikiä lattikoiden pyörien koteloiden kappaleisiin. Vain yksi ajo epäonnistui ja ajattelin korjata liian isoksi lipsahtaneen reiän viilufyllillä. Eiköhän se siitä.

Leave a Reply